Ranskanbulldoggi lyhyesti
Alkuun pieni varoituksen sana.
Selaat juuri sivustoa joka keskittyy ranskanbulldoggeihin joiden värit eivät virallisen rotumääritelmän mukaan ole hyväksyttyjä. Tietyt tahot tekevät lähes mitä tahansa korvatakseen väreihin liittyvät faktat valheilla ja kuulopuheilla. Se pitää paikkansa, että sen virallisen FCI-määritelmän mukaan nämä värit ovat hylkääviä virheitä. Mainitessaan rotumääritelmässään sen, FCI myöntää värien olemassaolon vaikka moni sen kieltää haluaakin. Määritelmässä on mainittu monia muitakin hylkääviä virheitä, jotka eivät sitä näyttelyissä kuitenkaan poikkeuksetta ole.
Lisää väriasiaa omassa osiossaan.
Ranskanbulldoggi on hyvin kiistelty rotu -eikä aivan suotta. Rotu kuuluu ns. brakykefaalisiin rotuihin eli lyhytkuonoisiin ja -kalloisiin. (BOAS)
Terveysongelmia ja varsinkin hengitysvaikeuksia rodussa esiintyy paljon. Myöskään lisääntymisvaikeudet eivät ole tavattomia. Koiranetiä selatessa ei kovinkaan montaa puhdasta selkää ranskanbulldogeilla ole havaittavissa.
Rakenneongelmat ja hengitysvaikeudet ovat värillisillä yleisesti ottaen harvinaisempia, sillä näyttelyiden muodostamia ulkonäköpaineita ei ole, eikä koiria jalosteta näyttelykäyttöön vaan lemmikeiksi, harrastekavereiksi ja perheenjäseniksi. Useimmiten myös astutukset ja synnytykset onnistuvat ongelmitta. Tiedossa ei kuitenkaan ole kantavatko ne DVL2-geenin virheellistä muotoa kuten perinteiset ranskikset. Värillisten kasvattajat Suomessa hakevat jalostusmateriaalinsa pääasiassa ulkomailta ja koirissa kiinnitetään huomiota mm. toimivaan rakenteeseen, hengitykseen sekä kuonon pituuteen suhteessa kalloon. Värit tulevat extrana.
***
Luonne
Suloisesta, lähes inhimillisestä ulkonäöstään huolimatta ranskanbulldoggi ei ole koriste, eikä se ole lepsun ihmisen koira eikä myöskään ensimmäinen koira. Se on luonteeltaan jääräpäinen ja itsekäs ja vaatii jämptit otteet. Itsepäisyydestään huolimatta se on myös hyvin herkkä ja loukkaantuu helposti joten kovin ottein sen kanssa ei pärjää. Se vaatii määrätietoisen ja johdonmukaisen kasvatuksen, riittävästi huomiota ja vaikka sohvalla ja kainalossa tykkääkin loikoilla, vaatii se myös virikkeitä ja liikuntaa. Vastoin nykykäsityksiä, ranskanbulldoggi osoittaa herkästi mieltään eikä aina ole ollenkaan selvää mistä sen mielenoikut milloinkin johtuu, mutta yleensä se purkautuu pissimällä sohvalle, sänkyyn, kengille tms. Tämän ymmärtää vasta kun on elänyt kyseisen rodun edustajan kanssa.
Väärällä kasvatuksella saat takuuvarmasti ongelmakimpun joka voi osoittaa myös aggressiivista käytöstä vaikka se sen perusluonteeseen ei kuulukaan. Näitä ongelmatapauksia on aivan liian paljon etsimässä uutta kotia muka allergian tms takia.
Omien kokemusteni mukaan urokset ovat rodusta riippumatta narttuja pehmeämpiä ja siten hieman nöyrempiä, kun taas nartut ovat yleensä ihan täysin ämmiä. Ihania ämmiä.
Pentu saa ensieväät elämään jo kasvattajan luona, mutta siitä eteenpäin vastuu on sinun. Jos kasvatat koirasi aivan alusta asti oikein ja johdonmukaisesti, saat mitä parhaimman ja uskollisimman ystävän moniksi vuosiksi eteenpäin. Ranskanbulldogit elävät usein reilu kymmenvuotiaiksi ollen luonteeltaan enempi tai vähempi pentumaisia ihan loppuun saakka.
Ranskiksilla on hyvin omalaatuisia tapoja, ne pitävät kummia ääniä ja ne piereskelevät. En tiedä toista rotua joka olisi yhtä omintakeinen.
En tiedä kovin montaa ranskiksen omistajaa jolla se koira jäisi vain siihen yhteen. Nämä vievät sydämesi, rahasi, yksityisyytesi ja vapaa-aikasi. Silti niitä ei mihinkään vaihtaisi.
Jos olet edelleen sitä mieltä, että olet valinnut itsellesi ja elämäntapaasi sopivan rodun, uskot pärjääväsi sen kanssa ja kestät rotuun kohdistuvan kritiikin, tsekkaa pentuosio tai ole yhteydessä sähköpostitse buffoonbulldogs@gmail.com