Koirien geenit ja värien periytyvyys on hyvin monisäikeinen asia ja kaikki vaikuttaa toisiinsa tavalla tai toisella. Se maailma on äärimmäisen kiehtova.

​

Millään toisella rodulla ei esiintyne yhtä paljon värejä kuin ranskanbulldogeilla ja tuntuu että niitä tulee koko ajan lisää DNA-tutkimusten yleistymisen myötä.

​

Käyn tässä läpi pintapuolisesti ja mahdollisimman kansantajuisesti värejä, niiden periytyvyyksiä, lokuksia ja alleeleja sekä väittämiä joita olet saattanut kuulla.

​

Siis asiaan..

​

Huolimatta siitä, miten laaja värienkirjo koirilla esiintyy, on peruspigmenttejä ainoastaan kaksi jotka määräävät sen värin; eumelamiini eli musta ja feomelaniini eli punainen. Kaikki värit saavat siis alkunsa näistä jotka molemmat ovat melaniinin muotoja ja mitä enemmän melaniinia, sitä tummempi väri ja muihin sävyihin taas vaikuttavat ne muut geenit, lokukset ja alleelit. Feomelaniini vaikuttaa ainoastaan karvan väriin, kun taas eumelaniini vaikuttaa silmien ja kirsun väriin. Esim ihmisillä feomelaniini on vastuussa pisamista! 

​

Nämä melaniinit siis kaikissa muodoissaan muodostavat koiran värin. Esimerkiksi koira on valkoinen kun solut eivät tuota pigmenttiä ollenkaan. Useimmiten se kuitenkin esiintyy vain paikoin ja vaihtelevissa määrin. Ranskanbulldogeilla tämä väri tunnetaan piedinä. Mikäli eumelaniinia ei ole kuonossa riittävästi, on koiralla pinkki kirsu, jos se taas puuttuu silmistä, on koiralla siniset silmät. Hyvin harvoin pigmentti puuttuu koko koirasta mutta mikäli niin käy, on kyseessä albino punaisin silmin. 

​

Koiran miljoonista DNA-pareista ja tuhansista geeneistä ainoastaan kahdeksan tiedetään vaikuttavan sen väritykseen. Tästä päästään lokuksiin jotka ovat:

​

A-lokus (agouti) 

Agouti kontrolloi melaniinin määrää karvoissa ja toimii vaikuttimena eumelaniinin ja feomelaniinin välillä. Se siis määrää mitkä solut tuottavat eumelaniinia. Käytännössä se on vastuussa fawnista, soopelista, black and tanista sekä resessiivisestä mustasta olettaen ettei K-lokus pääse vaikuttamaan näihin. Lisäämällä sieltä KB-alleelin, muuttuu väri jälleen ja koira on kokonaan musta ilman mitään merkkejä (paitsi jos koira on dd tai bb, on väri silloin lilac, isabella tai sininen). 

Lokuksessa A on siis alleelit ay, (aw), at ja a. Siinä järjestyksessä, dominoivin ensin. 

Geenit toimivat aina pareittain, eli jokaisessa lokuksessa koiralla on kaksi alleelia. 

ay = agouti, aw = riista, sudenharmaa, at = merkkiväri tan, a = resessiivinen musta

Fawnin värisellä koiralla on siis aina geeneissään vähintään ay, mutta sen parina voi olla toinen ay tai vaikka at joka tarkoittaa käytännössä sitä, että koira kantaa merkkiväriä vaikka näyttää fawnilta. Merkkiväri voi tulla esiin sen kohdatessa parin, eli risteytyessä toisen sitä kantavan koiran kanssa. Toisaalta se voi siirtyä sukupolvelta toiselle pitkäänkin ilman että tulee lainkaan esille, koska ay on dominoivampi.

​

E-lokus (resessiivinen keltainen)

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä lokus määrää maskista ja cremeväristä. Tämä päättä myös siitä, onko koiran normaalisti mustat alueet (mm. maski) olemassa vai ei. Tämän lokuksen neljä alleelia ovat melanistinen maski eli Em, (grizzle tai domino eli Eg), musta eli E ja punainen eli e. Esim. mikäli koiran dna tämän lokuksen osalta on e/e, on se ilmiasultaan aina creme vaikka se punaisena mainitaankin. D-lokus on vastuussa värin sävystä mutta e/e on aina creme vaikka sen alla voi olla koko värien kirjo. Valkoisen se jättää näkyviin mutta esim. siniset laikut se vaalentaa kermanvärisiksi. Ranskanbulldoggia joka on fenotyypiltään eli ilmiasultaan creme, mutta sen geeneissä on ainakin atat, bb ja dd, kyky sekä NN, kutsutaan platinumiksi. 

​

K-lokus (dominanttimusta)

Tämä määrittää mustan ja brindlen, mutta on vahvasti kytköksissä myös agoutiin eli fawniin. Tämä lokus on löydetty vasta hiljattain. ja siellä on kolme alleelia; KB (dominanttimusta), kbr (brindle, joka on resessiivinen dominanttimustalle mutta dominantti ky:lle) ja ky (sallii A-lokuksen ilmentymisen).  Koira, joka on kbr/kbr tai kbr/ky, sallii A-lokuksen alleelien esiintymisen mutta kaikki turkissa oleva feomelaniini (punainen, tan) on brindle kun taas ky/ky sallii täysin A-lokuksen esiintymisen ilman brindleä. 

​

B-lokus (ruskea, suklaa, maksa)

Tämä lokus määrittää sen, onko koira ruskea ja vaikuttaa siihen onko se lilac/isabella. Bb on chocon kantaja, bb on ilmiasultaan choco. bb tarvitaan jotta koiran fenotyyppi voi olla lilac/isabella. Ranskanbulldogeilla esiintyy kahta eri chocoa, toinen on tämä ja testattavissa, toiseen on testi kehitetty ilmeisesti vasta hiljattain. Tämä on sikäli helppo väri, että mikäli koiran silmät loistavat punaisena kameran salamavalolla katsottuna, on se choco. 

Choco voi muuttaa myös kirsun, huulien, silmien ja anturoiden värin. Lilac/isabella on genotyypiltään bb dd.

​

D-lokus (diluutti)

Tämä vaalentaa koiran värin mustasta siniseen tai ruskeasta lilaciin/isabellaan.(bb dd). Fawnilla se saattaa vaalentaa ainoastaan kirsun ja anturat. Mikäli creme (e/e) on myös dd, sitä ei pysty silmämääräisesti erottamaan.

​

M-lokus (merle)

Merle on aina dominantti, eli mikäli toinen koiran vanhemmista on merle, on pennutkin. Siihen ei tarvita geeniä molemmin puolin kuten yleensä. Kahta merleä ei suositella yhdistettäväksi vaikkakin nykytiedon valossa sen voi tehdä, kun tietää mitä tekee. Suomessa tuplamerlejä ei käsittääkseni saa rekisteriin. 

​

H-lokus (harlekiini)

Harlekiini on suht yleinen tanskandogeilla, mutta ranskiksilla sitä ei tiettävästi esiinny. H-lokus toimii  usein yhdessä merlen kanssa. 

​

S-lokus (pied eli piepald)

Tämä lokus määrää piepaldista ja toimii yksin tai yhdessä toisen lokuksen kanssa. MITF (microphthalmia associatedtranscription factor) on osaltaan vastuussa väreistä. Mikäli koiran dna piedin osalta on Sn, on sillä usein enemmän väriä näkyvissä kuin koiralla joka on SS joka voi siis olla lähes kokonaan valkoinen (extreme pied), kun taas se Sn voi olla väritykseltään mantteli joka tunnetaan ranskanbulldogeilla nimellä Irish pied. Vastoin yleistä luuloa piedin värisellä koiralla on valkoinen muun tai muiden värien päällä, eikä suinkaan väriläikkiä valkoisella pohjalla. 

​

Hiljattain on löydetty myös  Cocoa, jota on aiemmin kutsuttu testaamattomaksi chocoksi.  Koira, joka on fenotyypiltään coco, on siis suklaanruskea ja yleensä sävyltään tummempi kuin bb. Lisäksi uutena löydöksenä on Intensity, joka on diluutti ja vaalentaa feomelaniinin eli punaisen ja keltaisen cremeksi. Mikäli koirassa on mustaa tai ruskeaa, ne säilyvät ennallaan.

​

Siinä se pääpiirteittäin. 

​

Sitten niihin perättömiin väittämiin.

​

VÄITE:

"Kaikki kielletyn väriset koirat on sekarotuisia ja kotoisin pentutehtaista. Ranskanbulldogeissa ei esiinny niitä värejä. Niiden kasvattajat ei piittaa muuta kuin rahasta, koiran terveys tai pentujen hyvinvointi on täysin merkityksentöntä. Koiria ei edes tutkita joten niiden terveydestä ei tiedetä mitään"

​

FALSE

Ensinnäkin, ei ole olemassa kiellettyjä värejä. On virheitä. Hylkääviä virheitä. Moni näyttelyvaliokin omaa hylkääviä virheitä kuten ahtaat, sulkeutuneet sieraimet. Toisekseen, ei sovi unohtaa, että FCI:n virallinen rotumääritelmä hyväksyi fawnin ja fawn-piedin väreihinsä vasta 1995. Sitä ennen oli vain brindle ja pied vaikka aavan meren tuolla puolen eli jenkkilässä oli fawneja ollut jo iänkaiken. Joten on vain ajan kysymys, koska näitä värejä tullaan virallisesti FCI:n toimesta hyväksymään lisää.

Merle lienee ainoa väri joka on rotuun tuotu toisaalta. On toki mahdollista, että joku on jossain linjassaan jotain muuta rotua käyttänyt muitakin värejä saadakseen, mutta neljän polven jälkeen se luokitellaan kuitenkin jo puhtaaksi. On täysin mahdollista että muut värit ovat kuitenkin kulkeneet rodussa aina. Meillä ei ole dna-tutkimuksia ollut kovinkaan kauan ja niiden yleistyttyä värien esiinsaaminen on helpompaa.

Mitä taas rahaan ja pentutehtailuun tulee, on totta, että värilliset maksavat maailmalla enemmän. Perustellusti. Dna-testit ja värillisten harvinaisuus vs. normivärit, mitä värejä halutaan ja mitä yhdistämällä ne saadaan. Siihen päälle terveys ja luonne. Materiaali on näin ollen rajatumpaa joskin usein tarkemmin tutkittua. Omat koirani ovat ainakin jokainen vastuullisilta kasvattajilta ja tiedän tarkkaan mistä oloista. Omat pentuni kasvavat samoissa tiloissa meidän ihmisten ja muun perheen kanssa, pennuista ja emosta huolehditaan, kuten muistakin eläimistä. Pentutehtailijoitakin varmasti on, mutta niin niitä on normiväreissäkin että se ei ole mikään värikysymys. Mitä taas tutkimuksiin tulee niin vähän hakemalla haettu väittämä tuokin. Monikaan värikasvattaja ei halua koiriaan rekisteröidä kennelliittoon vaikka voisikin. Siten niitä tuloksiakaan ei ole luettavissa koiranetissä. Sitten väitetään, että tulokset ei ole oikeita tai päteviä jos ne ei lue siellä vaikka ne olisi FCI:n hyväksymän lääkärin lausumia. Kuitenkin usein näiden väittäjien omien tuontikoirien vanhemmilla ei ole yhtään mitään tutkimuksia; ei virallisia eikä epävirallisia. Herää myös kysymys, mikä on moraalisesti vastuuttominta; käyttää jalostukseen koiria jotka tulostensa perusteella ovat täysin romuja vaiko käyttää koiria joiden luustoa ei ole kuvattu tahi hyvät tulokset on lausuttu eläinlääkärin toimesta vaan ei kirjattu koiranetiin. Hokemaa pentutehtaista kuulee aina, mutta mitään näyttöä asiasta ei kenelläkään tunnu olevan.

Joten väittämä kumottu. 

​

VÄITE

"Black and tan on kielletty väri koska on dominoiva, peittää kaiken alleen ja kohta meillä ei ole muita värejä kuin taneja"

​

FALSE

Ei pidä vähääkään paikkaansa. Tiettävästi ensimmäinen black and tan -ranskis syntyi jenkeissä -91 pitkä linjan kasvattajalle valiovanhemmista. Yrityksistä huolimatta kasvattaja ei koskaan onnistunut saamaan toista samanväristä pentua. Sen koiran pennuistakaan yksikään ei ollut emonsa värinen. Siihen aikaan ei ollut mahdollista tutkituttaa dna:ta. Dna-tutkimusten myötä on selvitetty, että fawn ja tan ovat siis samassa lokuksessa ja fawn on tania dominoivampi. Eli tämän värin osalta ei mitään hätää. 

​

VÄITE

"Sinisillä koirilla esiintyy sinisen koiran syndroomaa ja se aiheuttaa kauheita tuskia joten siksi sininen on kielletty"

​

PARTLY TRUE

On olemassa sellainen sairaus kuin sinisen koiran syndrooma (BDS tai CDA, color dilution alopecia) joka on siis geneettinen karvatupen kehityshäiriö. Vaiva on lähinnä kosmeettinen ja aniharvoin aiheuttaa koiralle kärsimyksiä vaikka ikävältä voi näyttääkin. Netissä leviävistä rujoista kuvista huolimatta maailmalla ei ole tiedossa ainuttakaan ranskanbulldoggia joka kyseisestä vaivasta kärsisi. Kaikilla sinisillä otuksillahan sitä ei ole todettu. Eräässä Suomenkin palstoilla levinneessä kuvassa on karvaton, kärsineen näköinen, väritykseltään  blue pied -ranskis jonka väitetään kärsivän kyseisestä sairaudesta. Todellisuudessa koiralla on demodikoosi eli sikaripunkki, ei CDA. Jos sillä se olisi, olisi karva valkoisista kohdista kunnossa koska sinisen koiran syndrooma vaikuttaa vain sinisiin karvoihin. Melko huvittavaa on myös se, että siihen voi yhtä lailla sairastua niin fawn kuin sininenkin mutta siitä ei puhuta. Lisäksi ne kasvattajat, jotka ovat rekisteröineet vahingossa syntyneitä sinisiä pentujaan, ovat laittaneet vain ne siniset ej-rekisteriin vaikka koko pentue on sinisen kantaja. Eli tämänkään värin osalta ei mitään hätää. 

 

VÄITE

"Merlet on kuuroja ja niillä on muutenkin terveysongelmia" 

​

PARTLY TRUE

Merlet ei ole lähtökohtaisesti sairaita tai kuuroja. Monissa roduissa merle on rotumääritelmän mukainen väri ja kaikilla koirilla merle toimii samalla tavalla. Ranskanbulldoggi ei tee tässä poikkeusta. Yhdistämällä kaksi merleä on riski saada sairaita tai kehitysvammaisia pentuja mutta koiran geenit tietäen on mahdollista yhdistää menestyksekkäästi myös kaksi merleä mutta tätä ei voi suositella ellei ne geenit todella ole tarkkaan tiedossa. 

​

Koirilla, rodusta riippumatta, joilla ei ole korvissa pigmenttiä lainkaan, on suurempi todennäköisyys olla kuuro kuin niillä joilla on pigmentti. Pigmentin puutteen yhteyttä kuurouteen ja syytä siihen ei ole vielä pystytty selvittämään.

​

​

Toivottavasti tästä jäi jotain käteen.